Exchange Student Peltsi :D

Suomi, Britannia ja Espanja. Siinä maat joissa olen ehtinyt vierailla tämän erityisen pitkältä tuntuvasn kuukauden aikana. Anteeksi, että teksitiä sisältävät päivitykset on jääny vähille, mutta kun elämä vie, elämä tuo ja kädestä syö…vai miten se menikään. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Kysehän ei nimittäin ole lainkaan siitä, ettei täällä tapahtuisi mitään. Päin vastoin Peltsi Peltonen has been all over the planet!

Suomesta paluun jälkeen tukan väri muuttui. Järkättiin Emmin kanssa Shilanille yllätyssynttärit, joita seurasi sitten vielä toisen päivän juhlinnat. Juhlia siis riittänyt. Sitten tuli hetkellinen koulukeskittyminen, jonka mukavasti katkaisi äitin puhelu. Pyysi minua Puerto Ricoon käymään, vierailemaan heidän lomalleen. Yhtäänhän minua ei olisi innostanut lähteä, joten aika kauan äiti joutui taivuttelemaan………………NO EI!!! :D:D HAHAHA olin niin messissä heti ja voin sanoa, että oli elämäni paras loma. Lyhyin rantaloma ja ehdottomasti paras. Neljä yötä paratiisi saarella. 4 eri kaupunkia. Muutama drinksu. Aurinkoa. Äiti ja Kari ja Make ja Jasu. Oli semmonen lomaporukka, että oksat pois. Oli tultava siihen tulokseen, että kokemus vaikuttaa tuohon alkoholinsietokykyyn ja minulle ei sitä ihan tarpeeksi vielä oli.

Istuttiin iltaa lukemattomissa kuppiloissa ja päivät meni rannalla aurinkoa ottaessa. Vierailtiin myös Las Palmasissa ja Inglesissä…sekä siinä yhdessä kaupungissa, jonka nimeä en muista. Kuvia tuli napsittua ja niitä meinaankin laittaa tänne melkoisen rutkasti. Nyt sitten jatkuu harmaa arki Briteissä ja seuraava odotettava on Jaanun Outi, joka hyökkää tänne muutaman viikon päästä! Sitten taas vähän muuta ohjelmaa kuin kirjastoa ja kirjastoa.

Noo kuitenkin asiasta johtolankaan alanpa valita julkaisukelpoisia kuvia. SUURKIITOKSET ÄITILLE, KARILLE, MAKELLE ja JASULLE! OLI LOISTAVA REISSU!!!

Back to Soton! Suomi-loma on ohi ja kuten aina Uutena Vuotena on hyvä miettiä elämän tarkoitusta ja suuntaa, niin tein minäkin. Ja mikäs paras tapa siirtyä uudelle vuodelle kuin poistaa fb-kavereista ei toivotut! Että sitten olenkin syvällinen ja hieno ihminen. Noh hyvä olo tuli kuitenkin, yksinkertainen kun olen. Noh nyt pois yli-inhimillisistä asioista ja takaisin hienoon Suomi-trippiin.

Asiat Suomessa ei nyt menneet ihan niin kuin olin suunnitellut. Ladulle en päässyt, en edes jäälle…sää lähinnä muistutti St Marysin kuntosalin suihkuja. Synkkää, kylmää, vettä hanasta ja hiukan homeista. Haminassa meni eka viikko mukavasti lenkkeillen ja syöden. Harmillista oli, että äiti oli kaikki pyhät töissä, mutta onneksi Karin kanssa saatiin päivän kulutetuiksi! Autoakin opin taas ajamaan ja sain kivoja lahjoja! Seukilla käytiin vähän tuhlaamassa Sannan kanssa rahaa ja näyttämässä lumiukoille missä se oikea liukumäki sijaitsee…olipas siinä hieno kielikuva!! Damn olen ylpeä itsestäni.

Sitten mentiin Helsinkiin. Siis minä ja matkalaukkuni mentiin. Outilla punkattiin melkein koko viikko ja näin niin paljon ihania ihmisiä että huuh. Viikkoon mahtui paljon. Erääseen petyin todella pahasti ja tusinaan rakastuin kahta kauheammin!! Siis kuinka onnellinen saankaan olla siitä, että jo 21 vuotiaana minulla on kaikki ne ystävät joita oikeasti tarvitsen. Liikaa ei ole ikinä ja tavoitteena on löytää yhtä hienoja ihmisiä tulevaisuudessakin, mutta asia nyt on vaan niin, että vanhoja ei voi korvata!!! Uudesta vuodesta en voi muuta sanoa kuin että kielukuvat eivät sitä pysty kuvailemaan. Illassa tapahtui enemmän kuin koko heinäkuussa!!! Paluu Haminaan oli kipeä ja olokin oli kipeä Siinä sitte mukavasti aika tiukka flunssa ennen Britteihin paluuta. Sairaalassa oltiin piikitettävänä, mutta täällä ollaan. Sotonissa. Kotona. Kaukana perheestä. Kaukana Suomen ystävistä. Lähellä Emmiä ja Shibaa.

Ehdin jo kaikille varoitella että Blogi loppui vuoteen 2011!!! MUTTA NIIN EI KÄYNYTKÄÄN. Tämän vien loppuun saakka vaikka väkisin. Lukisitte sitten tai ette Uti tulee tänne helmikuussa ja lokakuussa sitten tämän naisen kanssa puolimaratoonille!! Tämä kevät tulee olemaan aikamoista treenausta ja varmaan sitä tulee löytymään myös blogista!! Kisakuntoon on päästävä. Täällä on onneksi ihanan sulaa ja pääsee juoksemaan ulos!!! Huomenna jotain kivaa, josta kirjoitan sitten joskus

Tämä taitaa nyt sitten olla viiminen kirjotus tänä vuonna täältä Briteistä…tuntuupa jotenki historialliselta momentilta Eli tasan 6 päivää ja tämä tyttö riskeeraa elämänsä jälleen kerran lentämällä Norwegianilla Suomeen. Jos Neuvottoman sysimetsässä tylsyys yllättää…niin kuka ties tulee päivitystä myös Suomen maalta vielä enne vuoden vaihdetta. Ajatella taas yksi vuosi takana…melkein. Huoh! Ja voin sanoa, että taitaa olla tähän mennessä paras vuosi takana… yksi henkilö taisi kyllä minulle sanoakkin ennen huhtikuuta, että usko pois 21v vuosi tulee olemaan parhaasi. Mistä lie tiesi, mutta oikeessa kyllä oli. Näin paljoa mulle ei ole vielä koskaan ehtinyt 11 kuukaudessa ja 14 päivässä tapahtua.

Olen jotenkin tällä hetkellä tosi helpottunu, että mulla on tässä 6 päivää aikaa tehdä kaikki koulu työt, ihan kaikessa yksinäisyydessäni, nauttia hiljaisuudesta, siivota vaatekaappi, vähän lenkkeillä, nauttia siitä kun tekeminen loppuu, tuntea oloni vähän yksinäiseksi…tulla hulluksi hiljaisuudesta, sotkea vaatekaappini seotessani yksinäisyyteen ja sitten lentää Suomeen ja nauttia kaikesta siitä ihanasta seurasta, jota nämä kuusi päivää tulen olemaan ilman. haha joo tiedän, tarpeeksi sekasin sitä ollaan jo nyt.

Toivon kovasti, ettei täällä ainakaan ala sataa lunta ensiviikolla, sillä sehän sitten tarkoittaisi sitä, että lentokoneelt eivät lennä tasan minnekkään…varsinkaan sinne Suomeen. Ensin Haminaan nauttimaan joulusta, ruokaa, juomaa, kissoja, MUMMO, sukulaisia ja sauna! Siinä kaikki kiteytettynä. Pieni unelma on myös se, että pääsisi ladulle, mutta se tuskin onnistuu. Sormet kuitenki ristissä. Luistelemaan ainakin!!! Vai mitä??

Tänään olin kirjastolla ja sitte illalla vähän lenkkeilemässä. Peruspäivä. Kummallista kun Shiba ja Emmi on jo lähteneet Suomeen. Olen ihan yksin täälä ja tuntuu oudolta kun ei voikkaan soittaa kellekkään ja valittaa siitä kuinka kämppikset ei o siivonnu :D:D Shiba ja Emmi on mun perhe täällä. Niin se menee…ei sitä yksin selviä missään.

Suunnitelma täksi kuudeksi päiväksi!!! TEEN KAIKKI koulujutut jo maaliskuulle asti valmiiksi, että sitten ku takasi tullaan, ni voi ottaa rennosti ja ei Suomessakaan tarvi sitte mitään hääsätä. Sitten ajattelin ostaa vähän joululahjoja perheelle ja tietenki itselle ;). Perjantaina meen kiertelemään kauppoja, jos saan huomenna tehtyä hyvin HRM esseetä. Tänään sain laki esseen jo valmiiksi ja mulla on siitä hyvä fiilis. Olin aika liekeissä! Huomen illalla ehkä Niinan ja AK:n kanssa vähän ulos joidenki hollantilaisten kanssa ja sitte lauantaina kreikkalaisen Marian kanssa jotain henkailua… not bad. Vähän erilaista tekemistä tälle viikolle. Olen kyllä ylpeä, että tuolla koululla jaksan pyöriä, vaikka tunteja ei enää ole.

Maanantai tulee olemaan matkalaukun ympärillä hyörimistä. Mitä menee takasi Suomeen ja mitä jää tänne. Nyt jo iskee ressi ja puskee hikeä. Ei vaatteista saisi koskaan joutua luopumaan…on se niin väärin. Kaverit kohta nähdään! En jaksa odottaa sitä että kuulen mitä siellä on tapahtunut. Koska täällä on tapahtunut ja PALJON.

Hei kaikki kaverit, karvakamut ja muut mokkihoperot siella Suomessa! Olette rakkaita ja mulla on ikava ihan jokaista, vaikkei musta valilla ehka kuulukkaan mitaan. Viime viikko oli….homhom mitas ma oiken teinkaan viimeviikolla? Alotetaapa alusta, viime viikko oli aika perus. Ei mitaan maata mullistavaa, ei mitaan erityisen piristavaa tai mieltanostattavaa…perus paivia hoystettyina Shibulin pervolla huumorilla ja Emun tuliaisina tuomilla evailla. Koulu, sali, koulu, Common Park jne. Kauhee kun alkaa kuullostamaan aika tylsalta taa elama taala. En saanut edes aikaan menna leffaan, vaikka sitakin olin suunnitellu vissiin 2 viikkoa. Edelleen se ilmaislippu odottelee kirjotuspoydalla.

Viikko meni hitaasti. Viimisia tunteja vietetaan ennen joululomaa ja kaikki kurssit on yhta esseeta ja koetta… Kirjota, lue, analysoi, ala ilmaise omaa mielipidetta, mutta ole luova………….WHAAAAT?? Esseen kirjoitus siis Britannian tyylilla. Enemman lainauksia kuin omaa tekstia. Viela tyo alla mulla on Contract Law essee, HRM essee, AMR questionnaire, EBE testi seka Italian kuuntelu ja luetunymmartaminen. Eli kaikki siis periaatteesas viela kesken. Onneksi noista on puolet palautettava vasta ensivuoden puolella. Tavoite kuitenkin on, etta saan kaikki tehtya ennen joululomaa. Shiba ja Emu lahtee Suomeen jo 14.12 ja mina vasta 20.12 eli siina minulla on loistavat 6 paivaa aikaa viettaa kirjastossa hautautuneena kirjoihin ja Busineksen salattuun maailmaan… Huoh olen aivan varmasti ainut opiskelija koko kirjastossa. Jaan odottamaa tuota viikkoa mielenkiinnolla ja lupaan raportoida montako paivaa menee siihen, etta alan hyppia seinilla.

Viikonloppu alkoi perjantaina mojito-bailuilla, johon meita ei oltu edes kutusuttu. Shilan bongasi ilmoituksen Revnalta ja ilmoitti itsensa vieraslistalle… No eihan siina muuta sitten voinut kun lahta katsomaan mika meininki. Bileet oli Portswoodissa ja ennen kuin menimme sinne, aloittelimme Shibulin luona. Siita sitten taksilla Portswoodiin kadulle, jossa ei kylla bileista ollut tietoakaan. Talon numero oli 27, joten kokeilimme onneamme koputtamalla. Olin aivan varma, etta sielta tulee joku ihana darling mummo avaamaan oven.. HAHAHA :D:D Ei tullut, olimme oikeassa osoitteessa ja talon aanieristys oli loistava :D. Takit jonkun espanjalaisen pojan huoneeseen ja sitten senkun keittioon jossa oli ihan oikea DJ, seka jotkut epamaaraiset bailuvalot. Toisella puolella olohuonetta oli pitkapoyta, joka takana 3 espanjalaista taikoi Mojitoja varmaan jonkun kolme tuntia putkeen.

Talo oli taynna espanjalaisia, ranskalaisia ja italialaisia. …Ja tienenkin ryhma rama eli suomalaiset. Atte, Anton, Antti, Niina, Anna-Kaisa, Shilan ja mina. Meita oli moneksi..ja tuossa ei ollut edes kaikki! Yksi talon asukkaista oli yllatys yllatys suomalainen poika, joka oli puoliksi uusi-seelantilainen. Alkoi pienesti mietityttaa, etta kuinka moni oikeasti koulussa tietaa mita me lauotaan suustamme tuolla kaytavilla…kun naita suomalaisia alkaa paljastua kuin sienia sateella…. ja SITTEN jostian tuli kelloseppa EERO. Tassa vaiheessa homma oli karannut jo niin pahasti kasista etta HAHAHAHAAAAAAAAA >D>D>D> Kamppa oli aivan kaameesa kunnossa…Antti pakotti Emun ja mut sen kanssa kauppaan ostamaan kaljaa….jengi poltti sisalla ja lattialla olisi voinut valehtelematta mutapainia! Revna oli vallannut mojito poydan ja shibuli senkin yllytti naista. Kylla taas tuli semmoisia muistoja. Matka jatkui jatkoille Shilanille, josta paatin itse lahtea taksilla kotia pikaisesti. Alkoi kai jo vahan vasyttaa ja muitakin vasytti mun pikkupukkilaulu, joka jatkuin toistolla jonkusen kerran. Shilan oli ainut joka tuntui nauttivan…siis itseni lisaksi tietenkin.

Lauantai kotona, paansaryssa ja sunnuntai kirjastossa.

Nyt IT luokassa ja kohta lain tunnille byhyyyy en halua, en halua…

“Metaphor for a missing moment
Pull me into your perfect circle”  -perfect circle

Nyt mä tunnen kuinka tää paikka alkaa tekemään tilaa itselleen mun pään sisällä. Emmi käväisi Suomessa yli viinkolopun ja muistti Shilania ja mua siitä mistä tänne oikeen syyskuussa lähdettiin. Kylmästä, kalliista ja pimeästä maasta. Täällä kylmä on korvattu märällä, kallis kohtuullisella ja pimeä on täälläkin pimeää. Eli lottovoitto. Se on hassua kun ei oikein tiedä, että minne kuuluu tai minne on menossa, niin on pakko ikävöidä jonnekki ja helpoin on muodostaa päähän semmonen unelma paikka, missä kaikki muka on niin hyvin. Jos tapaisin nyt sen Lauran joka pakkasi syyskuussa tavaroitaan matkalaukkuihin…niin saisin varmaan avokämmenestä poskelle. Tiesin kyllä jo syksyllä lievän dementia vaivaavan, mutta yllättyisin kuinka nopeasti kaikki ikävät asiat unohtuu.

Lueskelin muutama päivä sitten puoliksi tuhoutunutta päiväkirjaani, josta sain kyllä varmistuksen sille, miksi olen täälä, ei edes tarvittu ehjiä sivuja. Viesti oli selvä; Suomella ei olisi ollut mitään tarjottavaa tälle syksylle… noh tässä olin ehkä hiukan väärässä, mutta silti en tekisi mitään erilailla. Täällä teen päivässä niin monta asiaa eri tavalla, että pakko kasvaa ihmisenä väkisinkin.

Edelleenkään en ole löytänyt sitä mitä etsin ja syynä saattaa olla se, että en oikeestaan tiedä mitä etsinkään. Mutta luulen, että kun se mitä etsin katsoo minua silmästä silmään en voi olla tunnistamatta. Etsintä siis jatkuu… Äiti oli oikeassa, olen meidän perheen kulkuri ja ylpeä siitä. Varma olen kuitenkin siitä, että Englanti on vain välietappi tässä tarinassa.

Shilanin kanssa keräsimme viikonlopun voimia ja katsoimme muutaman elämää suuremman elokuvan. Eat, Pray, Love ja the Notebook. Kaksi melko erilaista elokuvaa, mutta lopputulos sama.  Noh siis kyseessähän on vain kaksi elokuvaa… ei elämän totuuksia tai muutakaan sellaista, mutta edelleen jatkan taistelua perinteistä onnellisuusmääritelmää vastaan. Kaikki ystäväni kyllä tietävät mistä puhun. Outille terveisiä Suomeen, en ole vieläkään löytänyt vastausta siihen, miksi meidät lapsesta asti kasvatetaan etsimään sitä jotain. Tällä hetkellä olen onnellinen tässä sotkuisen kirjotuspöydän äärellä, yöpaidassa tukka sekaisin, ihan yksin.

Me, myself and I.